VEIJO RÖNKKÖNEN, Parikkala:

Patsaspuisto

”Joka kesä o­n jottain uutta oppint, miten helpomp ja paremp tehhä tuota mitäki. Eihä ens alkuun tuota pystynt tekemään muutaku hyvin yksinkertaisissa asennoissa olevii ihmisii. Nyt voi panna vaikka ihmisen solmuun.”

Galleriaan

Veijo Rönkkönen o­n tehnyt jo neljänvuosikymmenen ajan betonisia patsaita pihapiiriinsä. Tämän yhä jatkuvan luomistyön tuloksena o­n syntynyt suomalaisen nykykansantaiteen suurin teosympäristö. Nykyisellään noin 6000 neliön puutarhatontti sisältää rakennusten lisäksi noin 450 veistosta. Kuuluisin Patsaspuiston veistosryhmistä o­n erilleen rajattu ja aidattu yli kahdensadan patsaan Joogapuisto.

Kesäaikaan Patsaspuisto o­n kukkaloistossa kylpevä puutarha, jossa betonilaatoilla päällystetyt polut johdattelevat patsasryhmältä toiselle. Pihatie o­n reunustettu luonnollista kokoa olevilla ihmispatsailla ja etupihan vehreän keskiosan ovat istutusten lisäksi vallanneet leikkiviä lapsia esittävät veistokset. Päärakennuksen takana jatkuu eri kansallisuuksia edustavien patsaiden virta, ja siellä sijaitsee kätkössä vierailijoiden tulvalta myös Puutarhurin polku, joka johdattaa Salaiseen puutarhaan eli tontin yksityiseen osaan. Tämä jasmiinin tuoksuinen reitti johtaa keinotekoiselle lammelle, jonka keskellä pieni saari kukkaloistossaan kohoaa. Toisella puolella tontti rajautuu rautatiehen, mutta puutarhapihan oikealla puolella sijaitsee metsäinen kaistale, missä voi törmätä aiheiltaan vaihteleviin veistosryhmiin, aina Rönkkösen lapsuuden pyykkäreistä Kalevalan Väinämöiseen ja tanssijoihin. Siellä sijaitsee myös verkkoaidalla eristetty ällistyttävä Joogapuisto.

Rönkkönen kertoo olleensa nuorena hyvin ujo ja sosiaalisesti varautunut. Jooga antoi hänelle varmuutta itsensä hallintaan myös ahdistavissa tilanteissa. Samanlaista elämänhallintaa hänelle edustaa myös taiteen tekeminen. Rönkkösen sanoin ”se o­n ollut keskeinen osa elämästä selviämisen kamppailua”. Vaikka Rönkkönen tekee taidetta ensisijaisesti itselleen ja omaa ilmaisutarvetta tyydyttääkseen, o­n hänen omalaatuinen teosympäristönsä saanut laajaa huomiota. Hänen teoksiaan o­n nähty televisiossa ja lehtien matkailuvinkeissä, sekä kotimaisissa ja ulkomaisissa outsider-taidetta käsittelevissä julkaisuissa. Rönkkönen olisi helposti saanut enemmän julkisuutta teoksilleen, mutta hänen suhteensa teosten esittämiseen o­n taidemaailman käytäntöjen vastainen. Hänen patsaansa viihtyvät kotonaan.

Rönkkösen veistosten aihemaailma o­n mitä moninaisin. Pääteemoina erottuvat eri rotuja ja kansakuntia kuvaavat patsaat sekä lapsuuden muistot ja paikallishistoria. Selityksenä veistoksissa esiintyvään rotujen kirjoon Rönkkönen kertoo myös Patsaspuiston vierailijoiden edustavan monia kansallisuuksia ja olevan muutenkin "kirjavaa väkeä". Erilaisuus o­n rikkautta, jota Rönkkönen veistoksillaan viestittää.

Rönkkösen Patsaspuistossa käy kesäisin kymmeniä tuhansia vierailijoita. Vaikka merkittävän matkailukohteen ylläpito vaatii aikaa, rahaa ja vaivannäköä, ei Rönkkönen suostu keräämään kävijöiltä pääsymaksua. Rönkkönen sanoo tehneensä yli neljäkymmentävuotisen uran paperitehtaalla voidakseen toteuttaa veistotaidettaan vapaasti ja itsenäisesti, ihan oman päänsä mukaan, ilman rajoitteita ja sitoumuksia. Koko Patsaspuisto o­n omilla rahoilla ja omalla ajalla toteutettu. Leikillisesti Rönkkönen toteaa, että ”Maksuna o­n nimikirjoitus vieraskirjaan. Sen jos kuka jättää laittamatta, niin minä katon, että velaks kävi.”